Yrityksen historiaa

Yrittäjä aloitti mehiläistarhauksen Saksan Baijerissa vuonna 2001. Vaatimattoman alun jälkeen tarhaus laajeni 50 yhdyskunnan pienyritykseksi, joka toimi Hassbergin metsäalueella Ebernissä. Myynti tapahtui lähinnä paikallismarkkinoille ja markkinointi bulkkitavaralle tapahtui paikallisen hunajantuottajain osuuskunnan kautta. Opettajana käytännön nikseihin toimi sodasta lähtien hunajantuottajana toiminut mehiläistarhaaja, jonka 50-vuotinen kokemus alalla osoittautui koulukursseja paremmaksi opetukseksi. Aiemmin hunaja oli lähes ainoa makeutuslähde ennen kuin sen korvikkeet juurikas- ja ruokosokerit tulivat teollisuuden kautta kauppojen hyllylle. Samanlaisen inflaation kärsi myös mehiläisvahakynttilä, joka korvattiin halvalla öljypohjaisella steariinikynttilällä. Onko steariini- ja parafiinikynttilä allergeeninen onkin sitten toinen tarina.

Vuosina 2005 ja 2006 alkoi kuitenkin tapahtua jotain tarhoilla, mikä ei ollut mehiläistarhaajan omasta toiminnasta johtuva häiriö. Tämä kulminoitui kesällä 2006, jolloin 40 yhdyskuntaa yksinkertaisesti katosi pesistä. Pesiin jäivät täydet hunajakennot ja munitut munat sekä toukat, mutta työmehiläisistä ei jälkeäkään. Mehiläinen hakeutuu aina pesästä pois tuntiessaan lopun lähestyvän. Syyksi näihin koko Keski-Euroopan alueella tapahtuneisiin mehiläiskuolemiin osoittautuivat agraarikemian käyttämät neonikotidi-tyyppiset peittausaineet, joita etenkin saksalainen kemianteollisuus tehokkaasti valmistaa ja markkinoi. Samat tehoaineet ovat nykyisin mukana myös kotitalouksiin myytävissä hyönteisaerosoleissa, joissa on jopa käyttörajoitus "vain kerran kasvukauden aikana".

Nämä tehomaataloudessa lähinnä maissin siemenpeittaukseen käytettävät aineet osoittautuivat kohtalonkysymykseksi monille tarhaajille ja niin minäkin päätin lopettaa toivottomalta tuntuvan taistelun tuulimyllyjä vastaan. Toinen uhka, joka nosti pilviä taivaanrannalla, oli geenimanipuloidun siemenaineksen rantautuminen EU:hun. Tämä onkin sitten toteutunut nyt alkuvuoden 2009 aikana, jolloin geenimanipuloidulla maissin siitepölyllä saastuneen hunajan markkinoija saatettiin rikolliseksi myydessään hunajaansa Saksassa. GMO-kasveja viljelevällä maanviljelijällä on siten Monsanton ja EU:n tuki puolellaan. Mehiläistarhaaja on kärsijäosapuolena tässä monetaristisessa kamppailussa. Sama GMO:n salliva laki on valmisteilla myös Suomen eduskunnassa ja kaikella todennäköisyydellä tulee menemään läpihuutojuttuna eduskunnassa.

Onnekkaan sattuman kautta oli eräs vanha konkari lopettamassa tarhaustaan Järvi-Suomessa ja syntyi ajatus jatkaa tarhausta siellä. Mittasuhde muuttui hiukan suuremmaksi ja niin kaupat toimivan tarhauksen pesistä syntyi keväällä 2007, jolloin aloitin nykyisen toiminnan Sulkavalla. Kesät 2007 ja 2008 olivat sadon suhteen katastrofaalisen heikot ikuisten sateiden johdosta, joten tulos oli keskinkertaista heikompi. Kesä 2006 oli ollut ennätyksellinen. Mehiläistarhaajien liitto oli vuosikausia ajanut Suomen hunajantuotantoa alas vedoten kotimaisen hunajan ylituotantoon ja ulkomailta kotimaisten toimijoiden toimesta tuotu globalisointihunaja oli tukkinut markkinat. Ostava taho on järjestäytynyt oligopolisesti ja pienen tarhaajan on lähes mahdoton saada kannattavasti bulkkitavaraa liikkeelle kotimaassa. Nyt ennustetaan pulaa kotimaisesta hunajasta vuosille 2010 ja 2011. Moni tarhaaja onkin jo kerinnyt lopettaa ja ammattimaisten tarhaajienkin joukko on keskittynyt ja harventunut. Elämme siten mielenkiintoisia aikoja.

Keväällä 2008 linkoustilat siirtyivät sopivien tilojen puutteen takia Sulkavalta Puumalan Ryhälään, jossa varsinainen linkous tapahtuu. Saimme vietyä koe-erän suomalaista laatuhunajaa Saksaan kesällä 2008 ja nyt tuotannon pääosa meneekin vientiin saksalaisille tukkuostajille sekä pakkaajille, mikä onkin kannattavampaa kuin myydä suomalaisille jobbareille. Kotimainen välittäjä käyttää häikäilemättä hyväkseen oligopolitilannetta ja kiristää pieniltä harrastetarhaajilta hunajan alle tuotantokustannusten määrättyyn hintaan. Voidaan jopa puhua ostokartellista. Tämän päälle tulevat vielä EU:n direktiivit, jotka ovat osin suomalaisten asiantuntijoiden laatimia sekä Eviran asettamat määräykset. Aivan pienimmillä toimijoilla ei olekaan usein resursseja ja haluja jatkaa iänkin alkaessa painaa. Alalle ei olekaan niin kovasti jatkajia tulossa. Kesään 2009 yhtiö lähtee toiveikkain mielin. Olisi jo kohtalon ivaa, jos tulisi kolmas sadekesä peräkkäin?

Tänä keväänä yhtiö aloittaa siirtymiseen kalliiseen luomutuotantoon, jossa osa tuotantopanoksista on ostettava kotimaisten puuttuessa valuutalla ulkomailta. Etenkin luomusokeri on rahdattava epäekologisesti Brasiliasta saakka kotimaisen tuotannon puuttuessa ja tavallisenkin sokerin tuotannon siirryttyä ulkomaiseen omistukseen. Siirtymäkausi jatkuu kesään 2010 saakka, jolloin kesän hunajasadon saa sitten myydä virallisesti luomuna. Käytännössä tuotantoprosessissamme ei muuten muutu mikään, ainoastaan liittymis- ja tarkkailumaksut sekä paperisota tulevat lisäämään tuotannon kustannuksia. Suoramarkkinoinnissa kotimaassa oletan saatavan pientä lisäarvoa, vaikka olen hiukan skeptinen. Kuumennettu ja painesuodatettu ulkomainen "pursotinpullohunaja" on kova kilpailija marketin hyllyllä. Hinta ratkaisee usein tuontitavaran hyväksi, etenkin näin lama-aikana. Onneksi voi vielä luottaa laatutietoisiin kuluttajiin, jotka ovat löytäneet sen oikean lohkohunajan, joka vielä maistuu hunajalta ja kesältä.

Paluu etusivulle

Beller Oy, Ryhäläntie 1182, 52270 Ryhälä

seppo.beller (at) gmail.com, Y-tunnus 2111492-0, Puh. 0400 839 316