Ajatuksia mehiläiskuolemista
Kirjoittaja: Rüdiger Feldt, www.feldt-honig.de
Mehiläisten ongelmista selvitä meidän ihmisten kanssa
Hyvät hunajan ystävät,
Ei ainoastaan amerikkalaisella kesymehiläisellä mene huonosti, vaan
myös meillä ovat romahtavat mehiläisyhdyskunnat jo tuttu ilmiö ja
edellinen talvi 2005/2006 on vielä tuoreessa muistissa.
Kuluneena talvena (2008) oli saksalaisten tarhaajien menetykset
luokkaa 30-90 % talvetuspesistä.
Myös kirjoittajan mehiläiset saivat tuntea kehityksen nahoissaan ja
kirjoittajalle selvisi vahinkojen koko laajuus sitten, kun hän yritti
saada tuhoutuneita yhdyskuntia korvatuksi ostetulla aineistolla ja
ollen – Saksassa – lähes mahdottoman tehtävänä edessä.
Lüneburgin nummilla tuhoutui syksyllä 2006 80 mehiläisyhdyskuntaa.
Liekö syynä ollut lähellä sijainnut ruiskutettu perunapelto, josta
mehiläiset keräsivät mesikastetta? (Saksassa on koloradokuoriainen
perunanviljelijän vitsaus, suom. huom.)
Vuosikausia tunnettuun ongelmaan ei ole olemassa yhtä ainoaa syytä,
vaan todennäköisesti useita samanaikaisesti.
Viime vuosina on mehiläisten varroasietokyky laskenut kertoimella 10 (!).
Mehiläisten immuunijärjestelmä ei ole silminnähtävästi enää kykenevä
selviytymään stressitekijöistä.
Biologiselta kannalta katsottuna liikutaan siis jo ihmeen rajamailla,
että mehiläinen alkuperältään metsähyönteisenä on selviytynyt
erämaametsien raivauksesta ja hiukan myöhemmin maanviljelyksen
muuttumisesta maanviljelyteollisuudeksi.
Mehiläiseltä otettiin sen elintila, se selvisi kiertoviljelyn
loppumisesta, maatalouskemian markkinoille tulosta, rajoittamattomasta
typpilannoituksesta, kasvintorjunta-aineista (joilla siltä otettiin
viimeisetkin yrtit), kasvuhormooneista, homeentorjunta-aineista ja
kaiken huippuna hyönteisten torjunta-aineista.
Mehiläiset selvisivät maaseudun raivauksesta, peltojen yhdistämisistä,
ojituksista ja kuivatuksista.
Ne sietivät yhä suuremmiksi kasvaneet koneet ja niittosilppureiden
tuhoavan vaikutuksen kukkivilla apilakedoilla ja niityillä (kedolla
päivällä tapahtuvassa niitossa kuolee n. 100.000 mehiläistä
hehtaarilla).
Mehiläiset selvisivät lisääntyneen autoilun vaikutuksen – joka kerta,
kun tuulilasiin napsahtaa kuuluvasti ja sille leviää kirkas
mesiläikkä, oli kyseessä mehiläinen, joka oli palaamassa tärkeältä
tehtävältään kotiin masu täynnä.
Mehiläinen sieti – kutakuinkin urheasti, hoitajansa tuella –
mehiläistutkimuslaitosten (!!) raahaaman kaukoitäisen varroapunkin.
Tämä punkki levitettiin mehiläisten"ystävien" toimesta puolilaillisten
ja laittomien mehiläissiirtojen avulla käytännöllisesti katsoen koko
maailmaan.
Tämä sama ilmiö toistuu par'aikaa pesäkuoriaisen ja erään hyvin
aggressiivisen muunnoksen vakavasta suolistosairaudesta, Nosema
ceranae, kanssa.
Näiden lisäksi on ilmaantunut aasialainen herhiläinen, jo Ranskaan
raahattu, ja sieltä seuraavaksi se on myös pian Saksassa. Tätä
herhiläistä vastaan kesymehiläisellämme ei ole mitään aseita.
Nyt tekee geenimanipuloitu maissi tuloaan, hiirigeeneillä ja
"sisäänrakennetuilla" hyönteismyrkyillä varustettuna, jotta
biokaasulaitteet saavat tyydyttää nälkänsä.
Ei ainoa ongelma ole se, että kirjoittajan paikkakunnalla
kaasumaissipelto perustettiin tuhoamalla koko pellon muu kasvusto
kaiken tuhoavalla kasvintorjunta-aineella, vaan se, että mehiläinen
sairastuu geenimaissin siitepölystä.
Onko sitten biomassan tuottaminen pelloilla, jotka palvelivat
elintarvikeviljan tuotantoa viljan polttoa varten, biodieselinä tai
kaasulaitoksissa, viisauden huippu, on varmaan erittäin kyseenalaista?
Kuluneena vuonna ovat, johtuen voimistuneesta "bio"dieselrapsin
viljelystä, sellaiset hyönteismyrkyt jälleen luvallisia jotka olivat
jo kauan sitten erittäin mehiläisvaarallisina kiellettyjä.
Tämän tekee mahdolliseksi kasvinsuojelulain pykälä "oletettu vaaranuhka".
Syynä oli lisääntynyt rapsin kiiltokuoriaisen esiintyminen.
Olen joka tapauksessa kantanut tänä vuonna syvää huolta rapsipelloilla
käyvien mehiläisteni puolesta.
Tässä esitettiin mitä vaaroja maanviljelyteollisuuden luomassa
maaseudussa mehiläinen joutuu kohtaamaan ja mitä uhkia on jo taivaan
rannalla näkyvissä.
Mahdollisuuksia mehiläisten auttamiseksi.
1) Syö hunajaa.
Hunajalla on sokerin, vaahterasiirapin tai aloemehun asemesta
rahallisesti 10-kertainen ekologinen arvo kuin hunajan hinnalla.
Tai toisin sanoen te lahjoitatte itse asiassa n.10 kertaisen
hunajapurkin hinnan mehiläisten pölytystyön hyväksi.
Tämä pölytyssuoritus tulee myös villieläinten ja -lintujen hyväksi
niiden löytäessä luonnosta katetun pöydän antimet.
Hunajan nauttiminen tulee mehiläisten hyväksi. Ilman hunajakauppaa ei
ole myöskään mehiläisiä.
2) Mikäli omistatte puutarhan, niin voitte tehdä paljon asian hyväksi..
Oletettavasti on tarpeen aivan toinen näkökulma asioihin koskien
estetiikkaa ja ilmeisesti on kehitettävä sietokykyä muihin puutarhassa
eläviin olentoihin ja asukkaisiin nähden.
Kysymys on siis siitä, että onko sen aina oltava englantilainen
nurmikko ilman muuta oheiskasvustoa tai osaako iloita kukkakedosta ja
sen vierailijoiden käynneistä.
Puutarhassa voi tehdä tuhansia asioita, jotka tuovat suojapaikkoja,
joita ympäristössä ei välttämättä enää ole.
Olen huomannut, että on lukuisia, jotka ylistävät lomalla kukkivia
maisemia apiloineen, mutta kotioloissaan heillä ei ole mitään parempaa
tekemistä kuin hävittää kaikki kukkimaan pyrkivä ja poistaa jokainen
voikukka ja apilankukka nurmikostaan.
Ensin lannoitetaan ja sitten leikataan, sitten tulee auringonpaiste ja
ruoho muuttuu ruskeaksi. Tätä eivät mehiläiset siedä, puhumattakaan
perhosista.
Samoin eivät mehiläiset kestä kerrottukukkaisia kasveja. Ne tosin
houkuttelevat mehiläisiä, mutta niillä ei ole mitään tarjolla, ei
siitepölyä eikä mettä. Kasvinjalostus on tehnyt siten tehtävänsä.
On olemassa niin suuri joukko kotimaisia ja ulkomaisia kukkakasveja,
jotka näyttävät somilta ja joilla on suuri ekologinen merkitys.
Tee pesäpönttöjä villimehiläisille ja tee eri läpimittaisia porareikiä
kovapuisiin pölkkyihin, jotka suuntaat etelään. Erakkomehiläiset eivät
pistä, vaan tuovat iloa puutarhaan.
Istuta erityisesti mehiläisystävällisiä kasveja.
Kimalaisilla on pidempi kieli kuin kesymehiläisellä. Ylipäätään kärsii
kimalainen erityisen paljon ravinnonpuutteesta. Kurkuma ja
sormustinkukka mm. ovat erinomaisia ja erityisesti kimalaista varten.
3) Älä nuukaile elintarvikkeita ostaessasi ja loppujen lopuksi anna
lupa hemmotella itseäsi.
Yhä halvemmaksi muuttuvat elintarvikkeet tuotetaan aina teollisesti.
Lehmät seisovat vain navetoissa eivätkä näe enää niittyjä. Nämä niityt
ovat viherrehun tuottoa varten, säilörehu on tuotannon päämääränä.
Kukkivat niityt, olipa kerran.
4) Vaadi ekologisia elintarvikkeita.
Luontaistuotetila on mehiläisille eräänlainen valopilkku, keidas, myös
sen takia, että sen viljely on myös rakenteeltaan monimuotoista.
Mikäli teillä on lisäkysymyksiä, olemme aina käytettävissänne.
Alkuperäinen teksti:
www.feldt-honig.de
Paluu etusivulle
Beller Oy, Ryhäläntie 1182, 52270 Ryhälä
seppo.beller (at) gmail.com, Y-tunnus 2111492-0, Puh. 0400 839 316
|